Kuvaa klikkaamalla näet sukupuun

Meidän tallin kanta äiti, äiti maa. Lempi nimensä Sintti sai koomisesti, koska hän omaa valtavan lihaksikkaan, rauhallisen, voimallisesti toimivan olemuksen.  Tämä "rouvas" heppa on kohtelias aina kaikille ja odottaa sitä samaa myös muilta. Kun toiselta nimeltään kutsuttu mamma lipuu paikalle, kenellekään ei tule mieleenkään” jättäisikö antamatta arvon rouvalle tilaa.” Sintti ei koskaan alentaisi omaa arvokkuuttaan heittäytymällä riehumaan tai pukittelemaan. Sintti kantaa ihmistä niin pehmeissä askel-lajeissa, että et tiedä milloin pitäisi ravia keventäessä nousta ylös. Lauman johtaja on ansainnut oman paikkansa omalla viisaudellaan.

DANDY TEXAS REMEDY

Kotona Jätkä vaan, on Gainsvillestä Amerikassa syntynyt, Saksassa koulutettu ja kanta kirjattu todellinen reining machine. Jätkässä yhdistyy suuri sydän ja urheilullisuus hyvällä luustolla ja luonteella. Jätkän omille lapsille periytyvät ominaisuudet ovat rakenne, joka mahdollistaa suoriutumisen eri liikkeistä ja askel-lajeista, joita lännenratsastuksessa arvostetaan, sekä helppo koulutettavuus. Yksi merkittävä tekijä, jonka Jätkä jättää lapsilleen on kiltteys ja luontainen halu toimia ihmisen kanssa.

Jätkän suonissa virtaa veri, joka on peräisin Poco Buenosta ja Doc Barista, nämä edellä mainitut herrat ovat Amerikan Quarter hevos historian yksiä suurimpia periyttäjäoreja, Foundation Bloodlines. Jätkän ulkoisessa ja sisäisessä olemuksessa on selvästi nähtävissä näiden orien jättämä leima. Jätkä osaa käyttäytyä niin "herras", kuin nais seurassa ratsain ja maasta käsin talutettuna.

CINNAS NU CHICK  

Eli slangilla sävytettynä Cinnan uus Suttura. Omassa syntymäkodissaan kasvanut, itsestään hyvin tietoinen, hyvän omanarvon tunteen (perinyt lienee äidiltään) omaava tyttö. Suttura on kiinnostunut kaikesta ja kaikista, ajatus harhailee tällä hetkellä kuin teini tytöllä ikään.

Sutturalla on suuri oma mieli, joka kysyy kerran ja isosti ”onko näin?” jotta sai todeta asian olevan ”niin!” Sen jälkeen antamatta sen suuremmin häiritä enempää arvon neitiä.

WONDERFUL SPEEDY 

Wonderful tamma, sitä se todella on. Typykällä olisi oma kirjan kokoinen tarina kerrottavanaan, ehkä sen joskus kerronkin... Tässä hevosessa yhdistyy legendaarisen Amerikkalaisen kasvattajan, moninkertaisesti Hall of Fame palkinnolla palkitun Hank Wiescampin 70-vuotta kestäneen jalostustyön tulos. Kaikki mitä voit hevoselta odottaa on tässä, mutta yhtä on liikaa, viisautta.

Typy on tunnepitoinen hevonen, se elää puhtaasti tunteidensa ja sydämensä kannattelemana. Se oppii sekunnin sadasosassa, niin sille tarkoitetut kuin tarkoittamattomatkin asiat. Olen aina nauranut että Typykkä on se minun opin-näyte työni. Hevonen jolla ei ollut muuta vastausta olemassakaan aiemmin kuin torjua kaikki mitä ihmisen taholta sitten tuleekin. Tänä päivänä Typy jättää laumansa tullakseen luoksesi, kantaakseen sinua selässään, laukkaa vaikka paikallaan, jos niin sen haluat tekevän  ja olet sen ansainnut.

IISA 

Menin eilen Iisan tykö ja halasin häntä ja kerroin hänelle ”on se niin mukava, että sinä muutit meille” Ja se on totta. Viime kesänä etsiessäni toimivaa mukavaa lasten shetlannin ponia, sain huomata ettei se ollutkaan niin helppo tehtävä.  Nyttemmin puoli vuotta myöhemmin, katson kun tyttäreni laukkaa, ilman satulaa, päävehkeitä ja ilman käsiä. Hevonen on lapselle suurenmoinen opettaja näiden kahden luonnolliseen mutkattomaan lujaan ystävyys suhteeseen ei ole mitään lisättävää. Tietenkin Iisalla kuten lähes kaikilla poneilla on oma vahva mieli, mutta Iisa  on viisas ja kultainen poni, joka opettaa pienet ihmiset "hevos" ihmisiksi. Lempeästi mutta painokkaasti.

CHOCOS CHARM TEQUILA 

Valitsiko Lilli nimensä, vaan nimi Lillin? Suklaata ja Tequilaa.. huolestuttavaa. Rakastettavan rauhallisesta ja harmillisen hankalasta  lillistä löytyy kaikki mitä haluat, jos haluat. Jos super kiltti ja kipakka ,  hameväen naisellisin saisi kynän kavioonsa, kirjoittaisi hän henkilökohtaiset palstalle,” etsin ystävää,” jollei olisi päättänyt olla kirjoittamatta, varmuuden vuoksi. Ettei vaan pettyisi. Lilli vaihtaa väriä kuin kameleontti, on lahjakas ja lauman alimmainen. Jos löydät tien Lillin sydämeen,  saat ikuisen ystävän.

GRUBY

Ensimmäinen hevoseni nykyisestä laumastamme. Opettajani, neuvonantajani, ystäväni, työtoverini, itseoikeutetusti kukkulan kuningas. Gruby on hevonen johon voin luottaa olipa kyseessä sitten reining tai pleasure kuviot, messu esitys, vammaisratsastus, kepeä ajolenkki kärryt perässä tai varsan opetuksesta matkustamaan. Hevonen joka tietää miten toimia tilanteessa kuin tilanteessa.  

Elämäni hevonen rakastaa esiintymistä ja on niin sanottu yhden ihmisen hevonen, minun, vieläkin vaikka Grubyn nykyinen toimenkuva on opettaa ihmisiä ratsastamaan. Opetus hevosena se on korvaamaton, se ei anna mitään ilmaiseksi mutta mitä siltä voit oppia jos itse olet valmis. Gruby on työtoverini ja saa ansaitsemansa arvostuksen työstään ihmisten opettajana.

VICTORS POCO HEIRROR 

Vihtori Vanhatalo, hevonen joka ei tuo itseään tykö. Laumassa sitä et ikinä edes huomaa, mutta kun Vihtori on ” in action” kylmäksi ei jää takuulla kukaan. Viktoriino on taiteilija, hieman omalaatuinen. Elää omassa maailmassaan, ”iik!” ja kesken haaveiden Vihtori huomaa todellisuuden ympärillään. Jos Vihtori olisi ihminen sillä olisi pyöreät lasit ja keskeltä päätä jakaus. Ja, omalla ajallaan se olisi teräsmies. Vihtorin olemuksesta on selvästi myös löydettävissä samojen verilinjojen leima kuin meidän isukki hevosessa Jätkässä.

AKSELI
Uskon, että jokaisessa hevosessa on jotain kaunista ja ainutlaatuista. Akseli on omalla vaatimattomalla sekä ilmiselvällä sielullisella herkkyydellään valloittanut minun sydämeni täysin.
Ehkä Akseli on tuntunut alusta alkaen niin paljon minun “omalta” hevoselta, koska se muistuttaa paljon olemukseltaan Vihtoria. Tuntuu ehkä hassulta, mutta joka kerta kun aukaisen tallin oven ja kuulen käheän matalan hörinän liikutun kerta kaikkiaan, Akselin ääni on vaan sellainen joka tavoittaa minut sydän juuria myöten, ja sekun tuntuu sanovankin että “määki oon täälä” ja samalla seisoo nuupelona viaton ilme silmissään kuin vahinko nurkassa. Ja odottaa jos saisi huomiota osakseen, josta ei ole varma sopisiko sitä vaatia.
Akseli on pieni suuri hevonen, jota kohtaan olen kyllä kieltämättä asettanut jo näin varhaisessa vaiheessa paljon toiveita ja toivon että taivas ei putoa niskaani kun minulla on niitä. Vaikka en mitään niistä koskaan saavuttaisi, rakastan sitä silti, kuten kaikkia hevosiani, kutakin erillä tavalla mutta yhtä paljon.

Plesku
Kuinka minä kuvailisin sinua Plesku?
Olet alusta asti erottunut joukosta seisomalla niin vuorenvarmasti omilla jaloillasi. Arvokkaan sydämellisen ihmisrakkaan gentlemanin olemus, joka sinusta huokuu, ei takuulla jätä kylmäksi ketään. Kun ensimmäistä kertaa istuin selkääsi luulin että joku oli jo salaa ratsastanut sinua. Sinä kasvoit ja kasvoit yli mittojen, mihin sinun luultiin jäävän, nyt tiedän että sinun täytyy kasvaa omaan kokoosi ja se pukee myös sinua tavalla jonka tietää vain sinut nähtyään. Minä näen että mies sinussa on heräämässä. Toivon että voisin ohjata sinus oikeaan ja tulisit olemaan monen ihastuttavan, herttaisen lapsen ylpeä isä kuten itsekkin olet.

Mimosa
Mimosa tulee olemaan yksi kantasiitostamma kasvatuksessani. Haluan aina kasvattaa varsasta omat siitostammani, jotta tunnen ne perin juurin pienestä asti, silloin tiedän mitä niiden historia pitää sisällään. Tämä minun pieni kukkanen on myös väritykseltään hyvin erikoinen, se on buckskin joka merkitään dun:ksi selässä olevan siiman ja jaloissa olevien seepraraitojen vuoksi. Ei tarvitse ihmetellä mistä maailman laajuinen suosio, jo edesmenneelle 4 million dollari sire Hollywood dun it:n jälkeläiselle on tullut. Tämän kuuluisuuden pojantytär onkin itse herttaisen viehättävä.
Mukavan ja helpon oloinen seesteinen tamma. Mimosa osoitti jo meille muuttaessaan yhdessä Akselin kanssa äidilliset ominaisuutensa. Oli ihmeellistä seurata kuinka naisen tavoin Mimosa otti ohjakset käteensä ja Akselin hellään huomaansa kuin pikku veljensä.

Siiri
Siirin isoisä on maailman kuulu, jo eläessään legendaarinen Smart Chic Olena joka mullisti areenoille tulollaan koko reining maailman. Emän puolelta taas Bob Loomisin kuuluisa Topsail Cody joka vuodesta toiseen ansaitsee paikkansa reining maailman eliitissä.
Siiri sai kutsuma nimekseen kotonaan Saksassa Lusy, sittemmin katsottuaan pienen pippurisen tamman käytöstä, yhdessä tuumin nimeksi muutettiin Luzy. Suomeen tultuaan nimesin tamman mummoni mukaan Ziiriksi, koska huomasin kyllä miksi Z oli lisätty nimeen.
Kuinka ollakaan nimi on muuttunut takaisin Siiriksi ilman zetaa. Pukkeja joita Rolf sanoi tulevan sata varmasti, ei ole näkynyt.
Pikkuinen, nopea ja nii mukavan olonen Siiri on itse asiassa kuin viilipytty, ei uskoisi sitä herkkyyttä , keveyttä ja ketteryyttä mitä löytyy sen muuten niin rauhallisesta olemuksesta.
Luulen että kun vahvuus hevosessa pääsee oikeuksiinsa positiivisessa mielessä, sinulla on mitä parhain reining hevonen käsissäsi. Ja totta vie minä tiedän sen, Siiri sinä hämmästytät minua aina vaan. Kuinka paljon voi saada niin vähällä.

Chexy
En tiiä mutta Saksassa ainakin suurin osa autoilijoista tuntuu olevan itsemurha kanditaatteja. Jos siellä ei olisi niin hienoja hevosia, niille teille ei minua saisi enää kirveelläkään. Eikä minun mukaani pitänyt tulla hevosta, ei ensinkään, niitä oli jo liikaakin. Eikä ainakaan Painttiä.
Mutta kuinkas kävikään, kun ei mieleistä Quarteria löytynyt, löytyi jotain aivan muuta. Lechbuckskin laitumella laumasta erottui selkeästi kolmivärinen Paint tamma, niiden kaikkien hevosten keskeltä en sitten enää muuta nähnytkään.
Chexyn emän puoli on kokonaan Quartereita ja suku on minulle kovasti mieleinen.
Niimpä tänä päivänä Quarter kasvattajan luona Revonlahdella on myös yksi Paint.
Eikö se ole niin että poikkeus vahvistaa säännön, ja sääntöjä tarvitsee elämässä olla ja kuinka ollakkaan meidän elämässä Quarter hevos kasvatuksen vahvistaa hevonen, suloinen erilainen Chexy.
 

Kosti
Kosti, vähään tyytyväinen helppo hevonen, “easy to be with”, kiltti ja seuraa rakastava, kaikenlainen touhuilu on Kostille mieleen.
Kostin aktiivinen seuraelämä on hieman tuottanut joskus hienoisen huvittavia tilanteita. Nuoren pojan ego on saanut aikamoisia kolauksia, mut kyllä näistä selvitään, kasvukipuja… Oli siinä naurussa pitelemistä kun poika päätti mopon kans lähtä vanhempien rouvien laitumelle, mielessään kuinka varteen otettava mies ehdokas on. Kun kantavana oleva Rouvas sakki asettui riviin ja kertoi järkähtämättömällä totisella naamalla, kuinka jokainen on jo naimisissa, tuli poika toisiin aatoksiin. Tästä meni pojalla sisu kaulaan, “Klups” mitähän tuli tehtyä ..vaikea tilanne..apua miten täältä pääsee poooiss!! Ja siitä suunnattiin seuraavan tykö, meidän vanhimman orin Jätkän luo. Tähänkin tapaamiseen Kosti saapui rinta rottingilla. Ollessaan hetken nokat vastatusten, Jätkän tarvitsi vain kerran kohentaa hieman ryhtiään, josta Kosti jälleen kerran tuli toisiin ajatuksiin, “sori!?.. olin tästä juuri lähössä. Ja sitten tulin minä ja pelastin tämän nuoren miehen enemmiltä nöyryytyksiltä. Ja Kosti olikin silmin nähden huojentunut, ja oli kuin olisi huikannut et “mun täytyy ny mennä”, keräten viimeiset arvokkuuden rippeet.
Voi kuinka mukava poika olet, mut ihan kainaloinen vielä, “kyllä ne kaviot kasvaa vielä kenkien mittoihin“
 

Misu
Oon aina tienny että hevoset ON viisaita ja niillä ON ajatuksia.
Mutta joskus munki kulmakarvat on niin koholla että meinaa ohittaa päälaen.
Tää meijän Misu onki sellanen johtaja tamma, että se ottaa huolekseen meijänki hommat.
Ku näin saman ties monennenko kerran, että misu suivaantuneena tosiaan ihan oikeasti hakee pikkutyttö lauman toiset tammat aijalta pois räpläämästä aitanauhaa.
Vakuutuin asian aitoudesta.
Liekkö viime karkureissu ollu nii stressaava kokemus, että misu päätti huolehtia, ettei se tule toistumaan.
Misu on aivan ihastuttavan herkkä ja samalla niin varman ja turvallisen oloinen hevonen.
Siinä yhdistyvät kaksi minulle niin rakasta verilinjaa. Tämän tamman tavattuani, ensimmäisen kerran, äitinsä vierestä ihan tavallisen talon takapihalta. Ei ollut muuta mahollisuutta, ku puhua kuin ruuneperi , jotta sain ostettua hevosen joka ei ollut myytävänä.
 

Rontiina
Meillä syntynyt Shetlanninponi tamma Rontiina, siellä se seisoo sydämmenkuvat silmissä..kulmakarvat koholla..on ihan pakko pysähtyä ja rutistaa tuota ihanaa karvapalloa.
Rontiina ihastuttaa meitä luottavaisen mutkattomalla olemuksellaan. Vauhti päällä Rontsu on kuin ruskea valko läikikäs pallosalama, yhtä pitkä ku paksukin.
En tiedä itkeäkö vai nauraa , vai ollakko ylpeä. Kun kulkiessani poni tarhan liepeillä, katsahdin sinne päin täsä yhtenä päivänä ja näin tyttäreni Ronjan ratsastavan ratsuksi aloittamattomalla Rontiinalla täyttä päätä ihan luomuna. Ilman satulaa päättäväinen ja tomera ilme kasvoillaan isot harjatupsut ohjaksina…
Sanomattakin selvää, täältä tullaan elämä!

 

Touko
Tottahan Touko Tossavainen näille sivuille kuuluu, täällä kun edelleen asustaa.
Helmin unelmasta kun on nyt tullut totta.
Touko sai alkunsa hieman hupaisalla tavalla. hetken mielijohteesta. kävi nimittäin niin että Suttura oli yhtä aikaa puomilla Tompsun kans. Ja Tompsu(ruuna) alkoi osoittaa kiinnostusta tätä viehättävää mustaa naista kohtaan. Jolloin Suttura alkoi esittää toiveita lapsen saannista Tompsulle. Jolloin paikalle kiidätettiin Jätkä, jolloin asia olikin sillä selvä. Naimisiin mentiin niin että tärinä kävi.
Ehkä tästä suorasta toiminnasta johtuu, että tällä pojalla on ehdottoman suora mieli, niin että tulee kaikille kyllä selväksi, ottaako herraa mahdollisesti päähän vai onko olotila omenainen.
Kun ajattelee hellyttävän suloista Toukoa tulee mieleen Helmi ja Helmistä Touko, niin ja vierellä tietenki kipittää Alma(Älyttömän ISO perhoskoira).
Voi kuinka sydäntä lämmittää joka kerta kun Helmi tulee tohkeissaan silmät loistaen kertomaan kuinka heillä oli Toukon kans “hyvä hetki!”Kumpa me kaikki oppisimme arvostamaan näitä “hetkiä!”.

Ilona
Oli se jotenkin niin yllättävän tunnelmallinen ja kaunis näky, kun lähdin talliin myöhäiskesän koleassa ilmassa ja löysin Jonnan vauvavahdista huopaan kääriytyneenä, puutarhatuolissa kirja kädessään vastakkaisen karsinan hämyssä levollisena, mutta tarkkaavaisena. Niin täyttä elämää. Jonna pääsi seuraamaan hevosensa elämää aivan sen ensi hetkistä alkaen. Ja katsoessaan pientä vastasyntynyttä varsaa niin paljon hellyyttä silmissään, sanoi että “se on Ilona”, hetkeäkään epäröimättä. Nämä hetket ja mielikuvat ja niiden tunnetilat kaikessa värikkyydessään, jää mieleeni ainiaaksi.
Ilona itse on syötävän suloinen hertta peppu ja synnyin lahjanaan se on äidiltään perinyt semmoisen määrän muskeleita, että kehonrakentajatkin kalpenis rinnalla.

 

My Nu Meaning
Piian uusi elämän tarkoitus. Ja voi sitä voiton riemua kun sen keksimme, nimen joka oli olemassa vain Maiskua varten.
Vaikeina hetkinä on tärkeää että meillä on joku joka kuuntelee, joku jonka luo me voidaan mennä ihan omana itsenämme.
Joskus hevonen voi olla se joka meitä kantaa, kun tuntuu, ettei mikään muu enää kanna. Jo ensimmäisestä kesästä lähtien Piian ja Maiskun suhde on ollut ainutlaatuinen.
Muistan kuinka kesänä jolloin Maisku syntyi, Piian tullessa työreissultaan kotiin. Hillittömän ikävän ajamana Piia suunnisti aina ensimmäisenä tammalaitumelle kuin tuulispää. Ja me sitten katsottiin porukalla suu auki, kun Maisku huomasi Piian ja pieni varsa höristen juoksi vastaan emänsä viereltä, lauman jättäen.
Piian oma rakas, kuku, hörnykä pörnykä, kuukerspäri,spondura,…ja tässä litaniassa kuulkaa on niin erityinen sointu ja sävel, ja se kun kuuluu on Piia taas tallilla!

Skidi
Kesällä 2005 Skidi tuli meille koulutukseen kahdeksi viikoksi, mutta kuinka ollakaan Skidi on edelleen meidän ruunalaumassa.
Sympatiat tätä hevosta kohtaan oli niin kovat, etten kerta kaikkiaan hennonnut lähettää sitä pois.
Tuntui siltä että laumasta löytyi Skidille tarvittava turva ja hengenheimolaisuus.
Tallinväen kanssa ymmärsimme myös hyvin nopeaan, että Skidille on tärkeää tietää olevansa pidetty.
Ystäväsi meillä tietävät, kuinka paljon sinulle merkitsee kosketus, joka sisältää tunnetta turvaa ja tarkoitusta.
“Skiddepaum” on myös töissä meillä. Se opettaa ratsastusta. Siinä oletkin erinomaisen taitava. Tietää takuulla milloin on onnistunut, niin, ja senkin milloin se ei osunu ihan kohalleen…
Useimmat kivutakseen “Skiddepaumin” selkään tarvitsevat enemmän tai vähemmän koroketta, koska olet huitsin korkea. Silti minusta tuntuu, että olet ikuinen pikkupoika, pojan koltiainen.
Ilolla olen saanut seurata kuinka olet löytänyt yhteisen tien omanihmisesi Piian kanssa, teidän meno on kaunista katsella.

 

Neena

sen ainakin jo tiedän ettet ole kuin nessu nenäliina. Neena on jätkän kuuluisan Badcock ranchillä asuvan veljen Remenicin pojan tytär. Tämän suku linjan edustajaa etsin sitten kauan, mutta kun se sitten löytyi, ei siitä ollut epäilystäkään .
Oli se tulokin sitten tosi huvittava juttu, totuus on joskus tarua ihmeellisempää. Kävi nimittäin niin, että kun hevoset saksasta saapuivat, pihalla olikin tosi oudon näköinen harmaja tamma.
Hiljaisena, itse mielessäni katsoin tammaa kulmat kurtussa ja mietin olinko tosiaan niin väsynyt ku näin tuon hevosen saksassa, ettei muistikuvani täsmää “eikö sillä pitäny olla laukkikin?”hmm..Hämmennyksen vallassa menin tietokoneelle ja tarkistin saksassa ottamistani kuvista että” kyllä” pihalla oleva hevonen oli eri hevonen ! “Herran jestas, ne on laittanu suomeen väärän tamman!!??” Taas kerran tuntui siltä et nää kuuluu tapauksiin “tämmöstä ei voi sattua ku mulle“
Samoilla papereilla matkusti tyylikkäästi suomeen kaksi tammaa ja oikeakin pääsi vihdoin perille, hieman suunniteltua myöhemmin. Neena , se “oikea“, on upea raamikas tamma joka vastaa hyvin paljon minun ideaalista kuvaa hyvästä siitostammasta. Tänä keväänä Neena täyttää kaksi vuotta ja ratsukoulutus aloitetaan, tuskin maltan odottaa..

Tomppa 

Sitten pahnan pohjimmainen, ei minun, eikä pienin. Tallin jengin kesto member ja itseasiassa isoin. Sentimentaalinen ja ystävällinen Tompsu. Tompsun elämässä vaikuttavat rakkaus ja rajat niiden keskellä laskettuna olemaan hevonen omana itsenään. Ratki Riehakas aikamiespoika aina jouhet kohallaan ja kuitenkin paikalla ajallaan. Säntillisesti ja sillä siisti niin että siitä olisi mallia monelle ihmiselle asti. Joku on joskus sanonut, että koira muistuttaa isäntäänsä mutta tässä tapauksessa se on hevonen, joka muistuttaa emäntäänsä.

Ville

Meillä myös asuu Ville-., Ehkä, maailman kiltein hevonen.
Ville on Jennin hevonen jonka mieluusti pistäsin edellä mainittuun luokitukseen jos näitä tarinoita kirjottasin ihmisistä.
Ville ja Jenni on muuttamassa kotitallilleen. On ollut jo kohta vuoden.
Aitio paikalta saan seurata huvittuneena näiden kahden molemminpuolista kiintymystä. Ja ihmettelen milloin se Ville rupeaa selvittään asioitaan puhumalla, eikä hirnumalla niinkö hevoset yleensä ruukaa, Kun Jenni on lähellä höristään lempeästi, kun Jenni menee näköpiiristä Ville hirnuu oikein kuuluvasti .
Ratsastuksessa tämä pari on ihan omaa luokkaansa. Kumpikin kuuntelevat toisiansa  ja varoo vain toistansa jollain tapaa vaivaavansa. Ne taipuu toistensa puolesta niin, että näyttävät olevan alati vaarassa mennä umpisolmuun.
Onneksi,- ne käyttää vetosolmua.
Hankalinta on pitää naama peruslukemilla kun Jenni tulee vakavana ja sanoo et,� kuule Katja nyt ei mee hyvin-  �
Nii, tähän voisin sanoo, että onko tää  oikein reiluu??reiluu ja reiluu?-

Pimatsu

Tässä olen minä, Pikku Pim.
Jos että vielä tiiä, kuulun kolmen koplaan johon kuulun mää, Ilona ja Mimosa.
Me täytetään kesällä kaks ja sit me alotetaan isojen tyttöjen hommat.
Me aletaan kantaan ihmisiä selässä. Mut mää en oo vielä ihan varma, alanko mää.
Oikeesti me ollaan älyttömän kilttejä. Mut meijän on pakko olla tiukkoja mimmejä, et meillä säilyy asema meijän tallin käytävällä.
Me ollaan siinä iässä et me lakataan kaviot ja meillä on harja kohallaan. Mimosa käyttää papiljotteja et se saa kiharat ja Ilona blondaa harjan yhtä vaaleeks ku mulla on luonnostaa.
"Nykysittäin me hengaillaan tyttöjen kans paljo maneesilla. Ainakin keskiviikkosin ja lauantaisin.Onneks talliin tuloajat on nostettu kahteentoista."
 

Moni

Minä tiedän mistä Leonardo da Vinci sai inspiraation Mona Lisan ilmeeseen.
Sillä sama ajaton elegantti hymy löytyy virheettömänä meidän tallin Monilta.
Ajatelkaa se ei ollukkaan ihminen, vaan hevonen joka antoi aiheen maailman kuuluun maalaukseen!!
Se oli Monin esiäiti joka kantoi selässään Mona Lisaa.
Monin silmissä asuu lempeys ja sisällä graniitin lujuus. Sen kaviot ovat tukevasti maassa, olemuksesta huokuu hiljainen voima ja sen  herkkyyttä et voisi etukäteen arvata.

RustinJuska

Poni täyttä kultaa joka tuuma,
Ja tietäkää se ei ole vain hetken huuma
Lempeästi mutta varmasti se aloittaa pienten koulutuksen,
Olemalla sopivan kärsivällinen ja taitamalla odottamisen.
Kunnes alkuun ollaan päästy, ei hevoshulluudelta kukaan ympäriltä säästy.
Vauhtia ja suuntaa se ohjaa lapset ottamaan,
Olemalla omapäinen opettaa  menosta vastuun kantamaan.
Tarvittaessa  Quartteriin se hyvin täsmää,
Ja on vakaa kuin suomenhevonen, vaikka lapset ympärillä häslää.
Lasten opettaja RustinJuska ompi,
On joka hetki toinen toistaan hienompi.