HEVOSET

PONIT

SIITOSTAMMAT

VARSAT

MUUT
 

Elämä tuo, elämä vie. Oma polkunsa on jokaisella mitä mennä omalla vauhdillaan.

COLONEL CRIMSON Kosti

Kostin aktiivinen seuraelämä on tuottanut joskus hienoisen huvittavia tilanteita. Nuoren pojan ego on saanut aikamoisia kolauksia, mut kyllä näistä selvitään, kasvukipuja… Oli siinä naurussa pitelemistä, kun poika päätti lähteä tammalaitumelle, mielessään kuinka varteen otettava mies ehdokas on. Rouvas sakin järjestäydyttyä riviin poika tuli toisiin aatoksiin. “Klups” mitähän tuli tehtyä.. Vaikea tilanne.. Apua! Miten täältä pääsee poooiss?? No, siitä suunnattiin seuraavan tykö, meidän vanhimman orin Jätkän luo. Tähänkin tapaamiseen Kosti saapui rinta rottingilla. Ollessaan hetken nokat vastatusten, Jätkä otti kunnon macho asennon, josta Kosti jälleen tuli toisiin ajatuksiin, apua..! Tein tässä juuri lähtöä…silloin tulin minä ja pelastin tämän nuoren miehen enemmiltä nöyryytyksiltä. Kosti oli silmin nähden huojentunut. Keräten viimeiset arvokkuuden rippeet, Kosti perääntyi paikalta tyyliin kuin ei siellä ikinä olisi ollutkaan..

Kosti on aika päiviä sitten muuttanut Tanjan hevoseksi.
 

WONDER ME BEA Bea        

Minä pidän sinusta huolta, pidä sinä minusta huolta.

DUN BAR Skidi

Skidi tuli meille koulutukseen kahdeksi viikoksi, joka venyi muutamaksi vuodeksi.
Tuntui siltä, että ruunalaumasta löytyi Skidille tarvittava turva ja hengenheimolaisuus.
Skidin hommiin meillä kuului opettaa ratsastusta. Siinä se olikin erinomaisen taitava. Tiesi takuulla milloin oli onnistunut, niin, ja senkin milloin se ei ihan osunu kohalleen…Useimmat tarvitsivat enemmän tai vähemmän koroketta päästäkseen selkään, koska Skidi oli nii korkee. Silti minusta tuntuu, että se oli ikinuori pikkupoika. Ilolla olen saanut seurata, kuinka olet löytänyt yhteisen tien omanihmisesi Piian kanssa, teidän meno on kaunista katsella.

Skidi ilmeisesti totesi, ettei Elämä Piiasta parane ja muutti uuden oman Piian luo.
 

TWISTINGER Ville

Meillä myös asuu Ville - ehkä maailman kiltein hevonen. Ville on Jennin hevonen, jonka mieluusti pistäisin kans edellä mainittuun luokitukseen jos näitä tarinoita kirjottasin ihmisistä. Ville ja Jenni on muuttamassa kotitallilleen. On ollut jo kohta vuoden. Aitiopaikalta saan seurata huvittuneena näiden kahden molemminpuolista kiintymystä. Ja ihmettelen milloin se Ville rupeaa selvittään asioitaan puhumalla, eikä hirnumalla niinkö hevoset yleensä ruukaa. Kun Jenni on lähellä höristään lempeästi, kun Jenni menee näköpiiristä Ville hirnuu oikein kuuluvasti. Ratsastuksessa tämä pari on ihan omaa luokkaansa. Kumpikin kuuntelevat toisiansa  ja varoo vain toistansa jollain tapaa vaivaavansa.
Hankalinta on pitää naama peruslukemilla, kun Jenni tulee vakavana ja sanoo et, kuule Katja nyt ei mee hyvin. Nii, tähän voisin sanoo, että onko tää oikein reiluu ?? Reiluu ja reiluu!?

Ville pääsi kuin pääsikin muuttamaan.
 

SPEED CONTROL Kalle

Me ei unoheta sua Kalle. Katsoit oikealle ja sitten vasemmalle, ennen kuin tajusit sinua puhuteltavan. Olet hevonen, josta on vaikea olla tykkäämättä.
En tiedä  olisiko täytynyt olla enemmän, ylpeä omasta ruuna laumasta vai sinusta kun jalat tutisten astelit laumaan reippaasti ja vakaasti, samalla askel puolimatkassa pysähdellen toivoen olevasi näkymätön. Ruunat kävivät jokainen vuorollaan arkisesti ja  mutkattomasti tervehtimässä, TTERRVEE.. Terveee..TeRvee..ja lopuksi ja viimeiseksi  tuli Make, joka sanoi –Terve. Mää oon Make. Me voijjaan syödä samalta heinäkasalta. Mut leikitään kuiteski et mää oon muka johtaja!?

Kalle on nykyään Tomin Kalle.
 

JOY WILL WONDER Ilona

Oli se jotenkin niin yllättävän tunnelmallinen ja kaunis näky, kun lähdin talliin myöhäiskesän koleassa ilmassa ja löysin Jonnan vauvavahdista huopaan kääriytyneenä, puutarhatuolissa kirja kädessään vastakkaisen karsinan hämyssä levollisena, mutta tarkkaavaisena. Jonna pääsi seuraamaan hevosensa elämää aivan sen ensi hetkistä alkaen. Ja katsoessaan pientä vastasyntynyttä varsaa niin paljon hellyyttä silmissään, sanoi että “se on Ilona”, hetkeäkään epäröimättä. Nämä hetket ja mielikuvat ja niiden tunnetilat kaikessa värikkyydessään, jää mieleeni ainiaaksi. Ilona itse on perinyt äidiltään synnyinlahjanaan semmoisen määrän muskeleita, että kehonrakentajatkin kalpenis rinnalla.

Ilona lepää veljensä Sulevin vieressä.
 

CINNAS NU CHIC Suttura

Sutturan muistan parhaiten Nyytin isosiskona ja lapsen vahtina tammojen kaivatessa hieman rauhaa mesoavista varsoista. Lämmin kesäinen sade kasteli maata mennessäni viemään aamunkoitteessa kauroja hevosille. Tammat söivät ruohoa, niin kuin vapaasta hetkestä huojentuneet Marttakerhon jäsenet, laitumen perimmäisessä nurkassa. Varsoja ei näkynyt missään. Kerkesin jo hiukka hätääntyä huudeltuani aikani varsoja ja Sutturaa. Kunnes Suttura astui esiin katoksen suojista. Se tuntui ilmoittavan ”ei hätää, lapset ovat täällä!” Ja peruutti sen jälkeen katoksen alle varsat kannoillaan.
Suunnittelin myös tekeväni opetusvideon nuoren hevosen aloituksesta Sutturan kanssa. Mutta juttu kuivui kokoon hyvin nopeasti, kun ei tarvinnut laittaa kuin satula selkään ja ruveta ratsastelemaan. Sittemmin hakiessani pyörällä Sutturan laitumelta, se tulla jolkotteli pyörän perässä ja rekankin ohitettua meidät Relletintiellä, harja vaan hulmusi ja Suttura tuskin huomasi sitä. Ensimmäisenä talvena, kun olin alkanut ratsastamaan Sutturaa. Mentiin perinteisesti viemään tammat irrottelemaan lumisille metsäteille. Ja siellä mentiin aina miljoonaa.. No Sutturan ensimmäinen yhteinen metsälenkki sai minut pudistelemaan päätä, että mikä ihmeen varhaiskypsä hevonen se oikein on? Kun alettiin nostaa vauhtia, ei Suttura tehnyt elettäkään kiihdyttääkseen, vaan pötkötteli omaa rauhallista tahtiaan ja lisäsi vauhtia aste kerrallaan pyydettäessä. Aina jokaisella on kääntöpuolensa ja niin oli tässäkin tapauksessa. Jos jossain asiassa tuli syystä tai toisesta tarvetta ottaa selvää tarviiko ja onko pakko tehdä. Esitettiin se sillä kalibeerillä, että minunkin oli seistävä asiani takana vuorenvarmasti. Joskus Suttura käyttäytyi kuin talon ainoa tyttö, joka saa vaikka istua pöydällä jos haluaa. Ja koska omia tyttöjä pitää aina puolustaa, sanon että olihan se ensimmäinen tammavarsa.

Mutkien kautta Suttura on päätynyt Leenan omaksi.