Mitä kuuluu?

Mitä meidän hevosharrastajille ja ratsastajille kuuluu? Onko hevostelun ja ratsastuksen ilo tallella?
Ethän häpeile omaa hevosen pitoa tai ratsastusta!

Vuosien mittaan olen monesti kuullut oppilailtani, omilta valmentajilta ja ihan omakohtaisesti kokenut mitä erilaisimpia tunne tiloja ja aikakausia  ratsastuksessa. Ja ylipäätään elämisessä hevosmaailmassa. Olen ollut taivaissa sanattoman vuorovaikutuksen aikaansaamassa vyöryssä. Tuntenut että tallin ulkopuolella ei ole edes elämää. Kunnes tämä elämää rikastuttava tapa elää on vakiintunut ja muuttunut arjeksi. Mutta on myös niitä kertoja jolloin olen todella säikähtänyt kun tuntuu, että mikään ei saa minua syttymään ja innostumaan hevostelusta ylipäätään. Haluaisin kirjoittaa pelkästään ilon tunteesta. Mutta totuus on, että niitä toisia hetkiä on myös. Ja ne saavat meidät ymmälleen.

Elämä hevosten kanssa opettaa ja ohjeistaa (identiteetti)     

Hevosen kautta voi peilata itseään, mitä omassa elämässä tapahtuu, mitä minulle on tapahtumassa. Miten minä vaikutan ympäristööni ja miten se vaikuttaa minuun.

Varmaa on että jokaisella tapahtuu kasvua hevosten vaikutuksen alaisena, toisilla enemmän toisilla vähemmän. Virallisestikin voidaan sanoa että hevosta käytetään mitä moninaisemmassa ominaisuudessa terapeuttisena voiman lähteenä. Elämä hevosen kanssa opettaa omien rajojen laatimista ja suhteuttamaan sen kautta ystävällisyyttä  ja ymmärtämistä oikeisiin mittasuhteisiin. Hevosen ja ihmisen välisen sanattoman vuorovaikutuksen tuoma tieto, voi valaista omaa minä kuvaa lempeästi ja sen tuoma tieto on helppo omaksua.

Me kukin asetamme päässämme tavoitteet, raja-aidat, esteet ja niin edelleen, moitimme itseämme jos emme ole niitä saavuttaneet, vaikka ne estäisivät hevosen kanssa mielekkään harrastamisen ja elämisen meidän valitsemallamme tavalla. Kätkemme omat tarpeemme ja tunteemme ja rupeamme täyttämään vain kuvittelemiamme toisten ihmisten odotuksia ja toiveita. Lamaannutamme ja kiellämme oman äänemme sisältämme ja ihmettelemme kun omien asioiden tekeminen alkaa tuntumaan tuskalliselta ja raskaalta. Siksi se siltä tuntuu, koska se ei enää ole meidän omaa tekemistä. Tilanne saattaa mennä jopa niin pitkälle, ettei itselle kyetä antamaan mitään osuutta omassa elämässä.
Paljon voi saavuttaa tiedostamalla kuka liikuttaa ketä? Liikuttaako kenties yleinen mielipide,
vaan onko se juuri se, joka estää liikkumasta.

Ole oman elämän Hunt tai Flarida

Yhden ja varmasti myös parhaimmista neuvoista sain itse ihan urani alkutaipaleella Meganilta ”Muista, että ainoa mistä sinun tulee olla kiinnostunut on sinun oman tallin asiat” Ja voisimpa melkein vakuuttaa että monelta olen oman kasvuni aikana säästynyt juuri tämän neuvon johdosta.

Aletaan harrastamaan ja  ratsastamaan hevosta niin kuin me itse halutaan. Muistetaan että parhaimmillaan ratsastus on luonnollisen mutkatonta ja palkitsevaa yhdessä oloa. Poistetaan ilon lamauttavat ajatukset. Ensimmäisenä jätämme negatiiviset asiat huomioitta emmekä vastaa ja tuhlaa energiaa keskittymällä hevosen vääriin reaktioihin. Näin pysäytetään niiden kasvu. Jos kuitenkin kömmähdys tapahtuu, pidetään tilannetta auki, kunnes se saadaan korjattua uudelleen. Keskitytään edessä oleviin asioihin. Oikeisiin ja onnistuneihin. Ei anneta hevosen väärien reaktioiden tai valintojen heikentää työskentelyn itsetuntoa. Mitään ei voi saavuttaa. Jos ei sitä ymmärrä haluta. Ja sen jälkeen olla valmis ottamaan se itselleen. Jos aina vaan yrittää, yrittämiseksi se jää. Asenne ratkaisee. Anna se itsellesi.

Anna auringon paistaa talvellakin

Mistä se kaikki positiivisuus. Kukista, selvitetystä harjasta, katseesta, siivotusta tallin nurkkauksesta, omista uusista bootseista siinä nurkkauksessa. Kaikista omista tärkeistä asioista. Muista että kun uskoo omaan asiaansa, antaa se myös myönteisen lähtökohdan onnistumiseen. Negatiivisia tunnetiloja ei voi ratkaista ajattelemalla. Sen pyöritteleminen vain lisää sitä tunnetta. Anna tunteen tulla ja anna sen sitten mennä. Sen jälkeen ryhdy kartuttamaan mieltäsi tekemällä niitä asioita yksi kerrallaan mikä tuntuu hyvältä, mistä sinä ihan oikeasti nautit.

Vahvista itseäsi myönteisillä ajatuksilla. Näe itsesi siellä mihin tähtäät. Älä anna minkään negatiivisten ajatusten lannistaa itseäsi. Vaan  tartu toimeen aina siinä hetkessä ja tilanteessa missä milloinkin olet. Patistamatta itseäsi. Parhaat tulokset saadaan aina antamalla riittävästi tilaa ja vapautta tehdä aloite. Ja toden totta aikaa tarvitseekin antaa, jalkojen järjestelemiseen oikeaan asentoon ja mielelle reagoida ja sisäistää asiat omasta rauhasta.

Yön jälkeen tulee aina uusi päivä

Jos hevoselle on tärkeintä antaa olla siinä kohtaa missä se on arvokkaasti, niin miksi se ei olisi oikeus ihmiselle.

Jos olet harrastelija tai sunnuntai ratsastaja. Älä anna sen lannistaa itseäsi. Voit vallan mainiosti edetä myös vähemmillä ratsastuskerroilla ja treenaamisella. Sinun täytyy vaan antaa lupa tarttua asioihin jotka olet määritellyt itsesi ulottumattomiin. Jatkaa joka kerta selkään päästessäsi reippain avoimin mielin suoraan eteenpäin. älä aseta itsellesi lannistavia ”tämä minun täytyy.. tai voidakseni tehdä sitä minun tulee"…Harjoittele sitä asiaa mitä haluaisit tehdä.

Huomioidaan kaikki se elämän onni jonka hevoset tuovat meillä niin aitona ja totuuden mukaisena mukanaan. Otetaan vastaan pieninkin tekemisen mahdollisuus nauttien siitä, murehtimatta kaikkia niitä asioita mitä myös pitäisi tehdä. Opetellaan tiedostaen olemaan läsnä omassa elämässämme, omassa ratsastuksessamme. Nauttikaamme levollisesta ympäristön tarkkailusta omilta jaloiltamme, omalta paikaltamme. Tästä hetkestä, ilman painostusta, ilman syyllisyyttä että meidän pitäisi olla jossain muualla.