Elämyksiä ja
erikoisuuksia - Quarter-hevonen on paras lännenratsu
Ratsastaminen amerikkalaisella quarter-hevosella on unohtumaton elämys, sen
voin taata! On helppo uskoa, että American Quarter Horse Associationin
tunnuslause "You will never forget the ride" pitää paikkaansa, kun näkee
osaavan quarterin työssään.
American Quarter on leppoisa ja kiltti, yhteistyöhaluinen ja näin ollen
helppo kouluttaa. Rauhallisen ja tyynen olemuksen sisällä piilee tarpeen
tullen räjähtävä nopeus ja uskomaton ketteryys.
Quarterilla on jo syntyessään poikkeuksellisen suuret lihakset, tiivis
ruumiinrakenne ja pienehkö kiilamainen pää. Säkäkorkeus on 145-165 cm.
Quartereita käytetään lännenratsastukseen, rodeoon, laukkakilpailuihin,
englantilaiseen tyyliin ratsastettaviin koulu- ja estekisoihin,
matkaratsastukseen, valjakkoajoon ja sitä esitetään myös näyttelyissä.
Käyttömuodot ovat vaikuttaneet eri jalostussuuntien ja tyyppien
kehittymiseen.
Erityisen kuuluisaksi hevonen on tullut karjavaistostaan. Se tuntuu arvaavan
karjan liikkeet etukäteen. Paitsi että se on korvaamaton apu
karjapaimenelle, se kykenee myös itsenäiseen työskentelyyn
karjanerottelussa.
Quarter-hevosen monipuoliset käyttömahdollisuudet ovat tehneet rodusta yhden
maailman suosituimmista. Tällä hetkellä maailmassa on 3,7 miljoonaa
rekisteröityä quarteria.
Risteyttämällä syntynyt
Hevonen, joka sai nimensä neljännesmailin nopeuskilpailuista, polveutuu
uudisasukkaiden 1600-luvulla Amerikkaan tuomista hevosista. Kun
arabialaiset, turkkilaiset ja berverihevoset lisääntyivät keskenään, oli
tuloksena mustangi. Myöhemmin mustangia risteytettiin clydesdaden,
percheronin ja englantilaisen täysverisen kanssa. Näin syntyi quarter.
Kantakirja avattiin 1940 ja rekisteriin hyväksyttiin 13 eri väriä.
Quarterin ja englantilaisen täysverisen risteytys on nimeltään appendix
quarter. Niille on oma rekisterinsä. Lännenratsuna yleisesti tunnettu paint
on värimuunnos quarterista ja samaa alkuperää, mutta sillä on oma
rekisterinsä. Ruumiinrakenteeltaan edellisiä kovasti muistuttava appaloosa
on nezperce-intiaanien jalostama oma rotunsa.
Käyttö muovasi rotua
Lännenhevosen askellajit ja liikkeet ovat mukautuneet karjan käsittelyn
parissa. Käynti on nelitahtinen askellaji, jossa jokainen kavio osuu
tasaisesti maahan. Hevosen täytyy liikkua suoraan, vapaasti ja eteenpäin
pyrkien edeten hevosen kokoon sopivaa luonnollista vauhtia. Ravi on
kaksitahtinen askellaji, jota kutsutaan jogiksi. Diagonaaliset jalkaparit
astuvat maahan vuorotellen. Hevosen tulee liikkua tasapainossa pehmein
rauhallisin askelin. Jog on puolelta toiselle keinahtelevaa hiljaista ravia,
jossa jalkojen liike on vähäinen. Laukka eli lope on rytmikäs kolmitahtinen
askellaji. Hevosen tulee liikkua kiirehtimättä rauhallisesti ja
vaivattomasti. Askeleen pituus määräytyy hevosen koon mukaan ja vauhdin
tulee olla hevoselle sopivaa ja luonnollista. Siirtymisten askellajista
toiseen tulee tapahtua sulavasti.
Erilaisia peruutuksia
Lännenratsastuksessa peruutus on yksi tärkeimmistä liikkeistä. Hevonen
opetetaan peruuttamaan erilaisia kulmia ja kaarevia uria. Suoraan
peruutettaessa voidaan pyytää lisäämään vauhtia, melkein juoksemaan
takaperin. Peruutusharjoittelu on avain onnistuneisiin pysähdyksiin ja
käännöksiin. Lännenhevosen tulee pysähtyä pelkän istunnan vaikutuksesta.
Pysähdyksiä on kahdenlaisia, välitön pysähdys tai liukuva pysähdys eli
sliding stop. Liukuva pysähdys on näyttävä liike, jossa hevonen pysähtyy
laukasta vieden takaosan alleen liukuen, kunnes vauhti loppuu. Etujalat
kävelevät samaan aikaan pysähdykseen asti. Hyvässä liukuvassa pysähdyksessä
hevonen suorastaan istuu alas.
Spin on yksi tai useampi 360 asteen käännös. Käännöksessä hevosen
sisätakajalka on tukijalkana maassa. Hevonen kiertää sen ympäri vieden
ulkoetujalan etukautta ristiin.
Vauhdikasta kääntymistä kutsutaan nimellä roll back. Se on 180 asteen
käännös takajalkojen ympäri. Juuri ennen kun hevonen on pysähtynyt, se
vaihtaa suuntaa takaisin ja palaa samoja jälkiä, joita se on tullut ja pysyy
samassa askellajissa.
Kaikkien näiden liikkeiden tekemiseen tarvitaan hevoselta notkeutta,
pehmeyttä ja voimaa. Ne aloitetaan yksinkertaisista harjoituksista
käynnissä. Tällöin hevoselle opetetaan oikea tapa tehdä liikkeet. Hidas
teknisesti oikeaoppinen suoritus on kilpailuissakin parempi kuin vauhdikas,
mutta jännittynyt ja jäykkä suoritus.
Lassoamaan!
Vaikka lassoaminen ei olekaan Euroopassa kovin näkyvä laji, lasson käsittely
on todella mielenkiintoista. Euroopassa ei lassota eläviä eläimiä, vaan
vedettävää puuvasikkaa.
Trick-lassoamisessa käytetään punottua köyttä lähinnä temppujen tekemiseen.
Rodeolassoamisessa on kaksi eri heittoa, jotka esitetään rodeokilpailuissa.
Työlassoamisessa käytetään pitkää köyttä ja se vaatii tekijältään todellista
taitoa. Tämä tyyli on eläinystävällisempää, sillä lassoa ei sidota kiinni
nuppiin, vaan köydestä myödätään tarpeen tullen. Tämän tyylin lassoaminen
lähtee meksikolaisesta perinteestä.
Liukukengät avuksi
Lännenhevosten kengitys on muuten normaali, mutta liukuvia pysähdyksiä
harjoiteltaessa ja esitettäessä käytetään takajaloissa liukukenkiä (sliding
shoes). Kengät ovat leveämmät ja pitemmät kuin normaalikengät. Niiden
tarkoituksena on suojata hevosen kaviota ja päkiöitä. Liukukenkien käyttö
myös helpottaa pysähtymistä. Kenkien käyttö edellyttää, että takajalkojen
liikeradat pysähdyksessä tarkastetaan. On myös huomioitava, miten hevonen
asettaa jalkansa maahan.
Pysähdysharjoituksissa on tärkeää, että alusta on hyvä, paras alusta on
kovaksi tampattu maapohja, jonka päällä on irtohiekkaa.
Lännenratsastuksen parissa on mitä moninaisemmat mahdollisuudet kehittää
hevosen taitoa ja toimivuutta sekä omaa ratsastustaitoaan. Voi paneutua oman
mielensä mukaan johonkin lajiin tai kokeilla ennakkoluulottomasti niitä
kaikkia. Lajissa voi nauttia joko pehmeistä askellajeista tai hurjasta
menosta.
|
